keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Punajuuripyree

Punajuuripyreen alkuperäinen ohje on rojekti-vihkosista (eli alkuperä unohtunut). Muokkasin siitä vähän enemmän omaan makuun iskevän yksinkertaisemman version. Pyreen valitsin Auran päärynäbroilerin seuraksi sillä perusteella, että siinä käytetään valkoviiniä (minulla on sitä iso tonkka ruuanvalmistukseen, kuten olen aiemmassa postauksessa jo kertonut).

Punajuuripyree (2-3 annosta)

 


n. 400 g tuoretta punajuurta
1 rkl voita (10 g)
2 dl valkoviiniä
vettä
n. 1 dl kuohukermaa
suolaa, pippuria

1. Kuori ja pilko punajuuret, kuullota ne kattilassa voissa.
2. Lisää valkoviini, mausteet ja vettä sen verran että punajuuret juuri peittyvät, keitä kypsäksi.
3. Soseuta ja lisää kermaa.


Aloitin kuorimalla ja pilkkomalla punajuuret, joka ei ole kovin siisti tehtävä. Teen sen siksi yleensä lavuaarissa ja huuhtelen käsiä, kuorimaveistä, veistä ja leikkuulautaa aina joka punajuuren välissä kylmällä vedellä, silloin ei väri ehdi jämähtää joka paikkaan. Käsiensä värjäytymistä kovasti pelkäävä voi vetää käsiensä suojaksi ohuet muovihanskat.

Kun punajuuret oli pilkottu, kuullotin ne kattilassa voissa ja lisäsin mausteet ja viinin. Viini riitti punajuurille, mutta sitä olisi voinut jatkaa vedellä. Yritin keitellä punajuuria kannen alla, mutta olin jossain ajatuskatkossa valinnut kattilan, johon ei ollut sopivaa kantta, joten eihän se onnistunut. Keitin siis juuret ilman kantta, jolloin jouduin lisäilemään vettä aina välillä kun se haihtui pois. Valitse siis mielummin kannellinen kattila, niin ei tarvitse koko ajan kytätä nesteen riittävyyttä ja kypsyminenkin on hieman nopeampaa. Itsellä kesti n. 40 min. ennen kuin juuret olivat valmiit, kypsyminen tosin riippuu siitäkin kuinka pieniksi paloiksi on punajuuret malttanut leikata.

Kun punajuuret olivat kypsät, soseutin ne sauvasekoittimella ja lisäsin kerman. Tässä vaiheessa kerman määrää pitää vähän arvioida pyreen halutun löysyyden mukaan. Jos haluaa kovin kiinteätä pyrettä, kannattaa ehkä jo keittovaiheessa haihdutella vähän keitinlientä pois ilman kantta, muuten pyreestä tulee helposti aika löysää. Lopuksi tarkistetaan maku ja lisätään suolaa, pippuria ja/tai voita jos tarvitsee. Isossa kuvassa pyree näyttää jotenkin todella vispipuuromaiselta ja keinovärjätyltä mutta ruuan seurassa se oli jotenkin paremman näköistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti